Asumisterveys

Mikäli epäilet terveyshaittaa asunnossasi, ensisijaisesti tulee ottaa yhteyttä kiinteistönomistajaan tai tämän edustajaan (taloyhtiön isännöitsijä, hallituksen puheenjohtaja, vuokranantaja), joka on velvollinen selvittämään ongelman syytä ja korjaamaan epäkohdat.

Mikäli kosteus- ja homevaurio on selvästi silmin havaittava, ei ympäristöterveystarkastajan suorittamaa mittausta tarvita, vaan viat olisi korjattava viipymättä. Vuokralla asuva voi kääntyä valvontaviranomaisen puoleen home- ja kosteusvaurion ollessa näkyväkin, mikäli omistaja ei ole pyynnöstä huolimatta korjannut vauriota tai korjaustoimet ovat olleet riittämättömiä. Valvontaviranomainen voi velvoittaa omistajan korjauksiin.

Ympäristöterveystarkastajan ensimmäinen tarkastus on maksuton. Ensimmäisellä käynnillä arvioidaan tilannetta ja mahdollisia jatkotoimenpiteitä. Tarkastuksessa ei ole kyse kuntoarvion kaltaisesta katselmuksesta eikä yksityiskohtaisen korjaussuunnitelman tekemisestä.

Ympäristöterveystarkastajat eivät tee tarkempia sisäilman laadun mittauksia (homeitiöpitoisuus, VOC jne.), vaan tarvittaessa asianosaisia ohjataan tilaamaan mittaukset yksityisiltä alan yrityksiltä. Asunnontarkastuksessa sisäilman laatua ja rakenteiden kuntoa arvioidaan lähinnä aistinvaraisesti. Huomiota kiinnitetään erityisesti sisäilman laatuun, ilmanvaihdon riittävyyteen sekä rakenteissa näkyviin vaurioihin.

Tarkastuksesta laadittu tarkastuskertomus toimitetaan asukkaalle, asunnon omistajalle ja isännöitsijälle sekä mahdolliselle haitan aiheuttajalle. On huomattava, että terveyshaitan poistamiseksi tehtävien toimenpiteiden valinta jää haitasta vastuussa olevan tehtäväksi. Kuitenkin toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että terveyshaitta tulee poistetuksi.

Mikäli tarkastusta pyytää joku muu kuin asukas tai asunnon omistaja – eli tarkastus tehdään asukkaan tahdon vastaisesti – on tarkastusta pyydettävä kirjallisesti. Asia tulee vireille vain, jos asunnosta on perusteltua syytä epäillä aiheutuvan asukkaalle tai naapureille vakavaa terveyshaittaa.

Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen jalokaasu, jota ei ihminen pysty aistimaan. Radon voidaan havaita erikoismittalaitteiden avulla. Suuren radonpitoisuudet voivat aiheuttaa keuhkosyöpää.

Sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saisi ylittää 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Uudisrakennukset tulisi suunnitella ja rakentaa siten, ettei radonpitoisuus ylitä 200 Bq/m3.

Koko kunnan alueella suositellaan huomioitavan radon uudisrakentamisessa. Oman asunnon radonmittauksista voi kysellä neuvoa kunnan ympäristöterveystarkastajilta tai Säteilyturvakeskuksesta (STUK). Radonmittarin voi tilata Säteilyturvakeskuksesta.

Lisätietoa radonista www.stuk.fi