Olympiamitali Laukaaseen oli lähellä

Neljä vuotta sitten hiihtäjä Inkki Inola Laukaasta asetti tavoitteeksi olympiamitalin Pekingin paralympialaisista 2022. Neljäs tila kovimmassa mahdollisessa parakilpailussa on hieno saavutus, mutta huippuhiihtäjälle silti pieni pettymys. Inkin matkaa Pekingin paralympialaisiin sai päätöksen mutta urheilu-ura jatkuu.

Pekingin palalympialaiset ovat nyt takana ja neljän vuoden määrätietoisen työn tulos mitattiin ulos. Olympiamitali jäi saavuttamatta, vaikka lähelle perinteisen 20 kilometrin matkalla pääsinkin. Neljäs sija on kuitenkin neljäs eikä se metalliksi muutu ajankaan kanssa. Tässä mielessä on rehellisesti todettava, ettei tulos vastaa tavoitetta.

Olen saanut vetää pari päivää happea ja nauttimaan kotiladuista kauniissa kevätkelissä, joten nyt pystyy jo hieman jäsentämään ajatuksia viimeisistä kolmesta viikosta.

Voin olla ylpeä, että annoin kaikkeni ladulle. Hiihto onnistui taktisesti, pystyimme tekemään nousujohteisen hiihdon ja toisella kympillä vain voittaja hiihti vajaan minuutin kovempaa. Kisan jälkeen tietysti spekuloimme, olisiko ensimmäisen kympin voinut hiihtää kovempaa ja olisiko mitali silloin ollut lähempänä. Melko varmasti vauhdinjako oli optimaalinen, sillä himpun kovempi aloitus olisi todennäköisesti kostautunut lopussa. Maalissa lihas oli aivan tyhjä ja meni jonkin aikaa, että pääsi kävelemään omin jaloin. Kuten eräälle saksalaislehdellekin sanoin, että vaikka latuprofiili on kuin Peurunka-Vihtavuori välin maakuntaura, niin kyllä hapottaa, kun siirtää sen 1800 metrin korkeuteen ja todella hitaalle lumelle. Jos kiinalaisilta ja saksalaisilta kysyttäisiin, niin Suomen tunnetuin hiihtoreitti taitaa muuten sijaita Laukaassa sijaita, nimittäin meidän oma Metsoreittimme.

Perinteisen hiihtoon laitettiin kuluneena talvena 90 % paukuista ja siinä tulivat koko kausi huomioiden parhaat onnistumiset. Vapaa hiihtotyyli on minulle heikompi, ja vapaan kisoissa menestyminen olisi ollut suurempi yllätys. Itselläni oli kuitenkin varsinkin sprinttiin odotuksia. Maanatain kisan jälkeen iski kuitenkin ruokamyrkytys, joka teki tyhjäksi haaveet muissa starteissa menestymisestä. Varsinkin keskiviikkona oli fyysisesti todella heikko olo ja oli lähellä, ettei tullut starttikieltoa, kun verryttelyssä pysyin juuri ja juuri pystyssä.

Kun maanantain jälkeen elimistö oli valmiiksi tyhjä, eikä yhtään ravintoa saanut imeytymään, lopputuloksen voi arvata. Näissä kisoissa en kuitenkaan jättäisi starttaamatta muussa tilanteessa kuin jos makaisin letkuissa sairaalassa. Oloni parani vähän lauantain päätösmatkalle, mutta matkasta tuli tuskainen neljän päivän täystyhjennyksen jäljiltä.

Nämä kuuluvat kuitenkin urheiluun. Aina ei voi voittaa tai saada haluamaansa tulosta. Tietysti harmittaa, että olympiakisamatkalle sattui melko paljon huonoa tuuria. Heti matkaan lähdettäessä viimeisessä koronatestissä ilmeni, että opashiihtäjälläni Arttu Kaariolla oli koronatartunta, eikä hän päässyt kisoihin lainkaan. Onneksi meillä oli huollossa mukana entinen huippuhiihtäjä Jari Huhta, joka toimi erinomaisesti oppaana viikon varoitusajalla. Muutenkin hän oli korvaamaton apu joukkueelle ja hoiti opastamisen lisäksi joukkueenjohtajan ja huoltomiehen työt. Sanoinkin, että hän ansaitsisi kolminkertaiset päivärahat.

Kokonaisuutena Pekingin olympiakisat olivat unohtumaton kokemus. Joka päiväisiä koronatestejä ja jatkuvia turvatarkastuksia ei kuitenkaan tule ikävä. Koronatestit olivat siinä mielessä mielenkiintoisia, että kiinalaisten mielestä se on järkevää ottaa kielestä.

Uskallan veikata, että saa olla aika paha korona päällä, että testi näyttää kielestä positiivista. Lähes kolme viikkoa pelkkää riisiä laittoi täytti riisikiintiön! Tästä vähän aikaa eteenpäin menee mainiosti pasta- ja perunalinjalla. Muita kiinnostavia seikkoja kisakylässä oli työntekijöiden määrä. Heitä oli satoja ja taas satoja ja he liikkuivat isoissa laumoissa kokovalkoisissa suojahaalareissa kuin hattivatit. Missään tuskin on yhtä puhdasta kylää, sillä desinfektioainetta ei säästelty ja joka paikka pestiin muutaman tunnin välein. Vaikka kiinalaiset ovat monen alan osaajia, suomalaiselle rakennustaidolle he eivät pärjää. Huoneistomme olivat kiinnostavat, sillä niissä lattialämmitys oli niin kuuma, ettei esimerkiksi laukkuja voinut pitää lattialla ja suklaa suli, ellei ollut yli 15 sentin korkeudella. Lämpö ei kuitenkaan noussut huoneilmaan ja huoneen sisälämpötila oli noin 13 astetta. Onneksi saimme huoneisiimme lisäpattereita.

Kelit olivat kisojen ajan todella lämpimät. Heti ensimmäisinä päivinä oli vielä kylmää ja tuuli teki sen, että -6 asteessa täytyi olla sama varustus kuin Suomessa -25 pakkaselssa. Nostan hattua olympialaissa hiihtäneille, sillä voin kuvitella, miten kylmä siellä oli tuulen kanssa. Ei ihme, jos paikat jäätyivät miesten kolmella kympillä. Paralympialaisissa keli kuitenkin alkoi lämmetä kohisten. Ei mennyt kuin viikko ja ladulle mentiin shortseissa ja t-paidassa. Kevät tuli sinne todella nopeaan!

Kisakausi on minun osaltani tässä. Seuraavat viikot niin kauan kuin lunta riittää vietän pitkien lenkkien parissa. Ohjeena on vain, että alle 50 km päivälenkkejä ei hyväksytä. Sen jälkeen on vuorossa ylimenokausi ennen uuden kauden alkua.

Tässä vaiheessa haluan kiittää kaikkia, jotka olette olleet mukana mahdollistamassa tätä matkaa Koreasta Pekingiin. Ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista. Kiitos.

-Inkki